Oskar Huttunen 1865-1955

Oskar Huttunen ei tämän päivän suomalaisille taida olla kovin tuttu. Hänen kohtalonsa oli kymmenlapsisen perheen toiseksi nuorimmaisena lähteä 16-vuotiaana maailmalle etsimään elantoaan. Ja siinä hän onnistui melko hyvin. Mentyään ensin Vesannolle kauppa-apulaiseksi hän pääsi 19-vuotiaana Herman Saastamoisen palvelukseen. 

Monestihan perheen nuorimmaisilla oli paljon tylympi kohtalo. He olivat renkejä, mökkiläisiä, torppareita ja elivät melko köyhissä olosuhteissa. Oskarille kävi paremmin ja hänestä tuli jo 32-vuotiaana prokuristi eli käytännössä apulaisjohtaja Saastamoisen yrityksessä. Mutta kyllä hän myöhemmin loi myös oman merkittävän uransa. 

Oskar Huttunen loi 1900-luvun alussa kaupan alalla merkittävän omaisuuden ja oli ensimmäisiä merkittäviä suomenkielisiä tukkukauppiaita Helsingissä. Hän oli suomenmielisen liike-elämän keskeinen hahmo, vahva järjestövaikuttaja ja suurlahjoittaja.

Oskar Huttunen 1865-1955

Osk. Huttunen oli sivistynyt mies, vaikka ei ollut saanutkaan muodollista koulutusta kuin hippusen verran. Vuonna 1865 Karttulan Muuraismäen talossa syntyneen ja kasvaneen Oskarin lapsuudessa ei Karttulassa ollut vielä kansakoulua eikä kunnolla kiertokouluakaan. Alkuopetuksensa hän sai ns. lukkarinkoulussa ja pyhäkoulussa. Koti oli silloisissa oloissa suhteellisen hyvinvoiva, joskaan ei varakas. Isä Matti Huttunen, jo 1600-luvulta samoilla konnuilla maata viljelleen suvun ties kuinka mones Matti, nautti arvonantoa paikkakunnalla. Hän toimi pitkään sekä kirkonisäntänä että kunnan johtavana luottamusmiehenä.

Osk. Huttunen - tämän muotoisena hän merkitsi etunimensä - osallistui aktiivisesti liikealan työntekijöiden järjestötoimintaan ja opiskeli erilaisilla kauppaopiston järjestämillä kursseilla kirjanpitoa ja liiketaloutta. Hän joutui hoitamaan paljon Saastamoisen liikkeen ulkomaankauppaa ja opiskeli sitä varten mm. venäjää ja saksaa. Jo varhain hän myös tutustui taiteisiin, erityisesti maalaustaiteeseen, jonka tukija ja tuntija hänestä tuli. Hän kokosi arvokkaan taidekokoelman, jonka hän sittemmin testamentissaan lahjoitti Kuopion kaupungille; laaja kirjasto tuli puolestaan Karttulan yhteiskoululle.

Vuonna 1907 Osk. Huttunen irtaantui työnantajastaan ja perusti oman tukkuliikkeen, aluksi Kuopioon, josta hän muutti jo vuoden perästä Helsinkiin. Myöhemmin hän lopetti oman liikkeensä ja keskittyi arvopaperikauppaan ja metsäsijoitustensa hoitamiseen. Savoa hän ei toki unohtanut, päinvastoin hän pääosin Tervosta ostamillaan mailla vietti loma-aikojaan ja kestitsi vieraitaan. Hänen liiketoimensa menestyivät erinomaisesti. Omaisuutta karttui taitavan, mutta samalla riittävän varovaisen omaisuudenhoidon ansiosta. Hän osasi käyttää suhdanteita hyväkseen tuottavasti. Osk. Huttunen oli mukana erityisesti talouselämän järjestöissä ja isänmaallishenkisissä harrastuksissa, joita hän myös tuki tuntuvin lahjoituksin.

Osk. Huttunen harkitsi kauan jälkeenjäävän omaisuutensa kohtaloa. Hän oli perheetön ja lapseton. Muistitieto kertoo, että ajatuksen Osk. Huttusen säätiön perustamisesta hän sai keskusteluissaan piispa, sittemmin arkkipiispa Ilmari Salomiehen kanssa. Testamentti tehtiin 1953 ja sen mukaisesti Osk. Huttusen kuoleman jälkeen 1955 perustettiin hänen nimeään kantava säätiö suomalaisen kulttuurin ja talouselämän edistämiseksi. Vuonna 1957 sen toiminta käynnistyi. Vuosittain jaettiin erisuuruisia, enimmäkseen pienehköjä apurahoja yksityisille hakijoille tutkimustyöhön ja taiteen harjoittamiseen. Vuonna 1965 Osk. Huttusen satavuotissyntymäpäivän merkeissä julistettiin haettavaksi erityisapuraha kahdeksi vuodeksi nuorelle tutkijalle tohtorintutkintoon tähtääviin jatko-opintoihin Englannin vanhimmissa yliopistoissa Oxfordissa tai Cambridgessä. Tämä stipendi tuli parin vuoden kuluttua ainoaksi säätiön apurahamuodoksi. Apuraha on niin suuri, että sen saaja voi rahoittaa sillä joko kokonaan tai ainakin pääosin jatko-opintonsa.

Myöhemmin on jatko-opintojen paikaksi hyväksytty muitakin Englannin ja myös muiden maiden yliopistoja, jos apurahan saajan tutkimussuunnitelma on sitä edellyttänyt. Valtaosa on kuitenkin suuntautunut yhä Englantiin, ja yli puolet koko joukosta on opiskellut Cambridgessä, Lontoossa tai Oxfordissa. Tutkimusaloja ei ole rajattu. Vuodesta 2004 alkaen säätiö on myöntänyt tohtorin tutkinnon suorittaneille keskimäärin vuoden mittaista ulkomaisessa yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa tapahtuvaa tieteellistä työskentelyä varten ns. post doc -apurahoja.